Love, what it is?
Mitä rakkaus oikeestaa on? 
Toisesta välittämistä?
Mistä tietää et välittääkö?
Mistä tietää että välittääkö, koska rakastaa sitä ihmistä, vai välittääkö koska tarvii sitä ihmistä?
Onko se sitte sitä et haluaa tehdä toisen onnelliseksi?
Mutta tekeekö ihminen oikeesti mitään pyyteettömästi, ihan ilman takaa-ajatuksia?
Eikö ihminenkin kuitenkin ole alunperin pärjännyt itsekyydellä?
Jos on aina antanut omastaan muille, ei ole itselle jäänyt mitään.
Eikai niin pärjää?
Jos muut eivät kuitenkaan anna omastaan sinulle?
Mutta mitä jos ne antais?
Miten tä elämä toimii?
Miten rakkaus toimii?
                                                                                      
Onks se niin että rakkaus aina satuttaa?
Eikö aina lopulta rakkaus satu?
Joko toinen jättää,
tai sitten toinen kuolee,
tai sitten rakkaus kuolee,
tappaa kummatki osapuolet sisältäpäin.
Jättää tyhjyyden sun sisälle.
Niin että susta jää vaan kuori.
Kykenemätön rakastamaan,
mikään ei tunnu miltään.
Aina kun rakastuu,
sydän revitään auki.
Sitte paljastaa itestään liikaa,
antaa kaikkensa,
on liian tosissaan.
Ja saa lopulta tietää että toiselle olikin vain ajankulua.


Siitä huolimatta, että mä en usko rakkauteen,
oon mä silti ihastunut.
Juuri nyt.
Mulla on ikävä.